Kansallinen ilmastonmuutosongelma

Kun puhutaan siitä mitä Suomi tai yksityinen kansalainen voi tehdä ilmaston lämpenemisen torjumiseksi, kuvitellaan lapsenomaisesti vallitsevan ilmaston ja ailahtelevan säätilan riippuvan vain ja ainoastaan kaikesta siitä, mitä tämän maan rajojen sisällä tehdään ja siitä, miten kulutamme energiaa. Ei tunnuta ymmärtävän, että sää on hyvin globaali ilmiö eikä edes sitä, että maamme pienestä väkiluvusta johtuen osuutemme koko maailman energiankulutuksesta on häviävän pieni huolimatta tyydyttävästä elintasosta ja kylmästä ilmanalasta johtuvasta korkeasta lämmitysenergian tarpeesta.

Ei tarvitse tehdä kummoisiakaan energiataselaskelmia sen toteamiseksi, että ei maapallo pelastuisi ilmakehän CO2-kaasun ja muiden "kasvihuonekaasujen" pitoisuuden kasvulta, vaikka me kaikki suomalaiset pistäisimme kaikki energiahanat kiinni.

Jotenkin ihmeellisesti tunnutaan ajattelevan sään noudattavan valtiollisia rajoja. Riittää kunhan me suomalaiset täytämme Kioton sopimuksen tavoitteet, niin olemme turvassa tulvalta ja hirmumyrskyiltä. Selvähän se, että etelä-Ruotsia, Iso-Britanniaa ja Saksaa toistuvasti riepottavat talvimyrskyt ja tulvat johtuvat näiden maiden energiapolitiikasta eikä Atlantilla kehittyvistä matalan keskuksista, jotka aina liikkuvat lounaasta kohti koillista. Meille asti nämä myrskyt eivät ulotu niin kauan kuin täytämme Kioton sopimuksen vaatimukset.

Ilmeisesti jotkut uskovat meidän kansallisen kulutuksen kasvun voivan jopa yksinään aiheuttavan napajäätiköiden totaalisen sulamisen, jonka seurauksena merenpinta kohoaa parilla metrillä nykyisestään ja rannikkokaupunkimme jäävät veden alle. Jotainhan meidän on nyt ihan pakko tehdä ja välittömästi välttyäksemme tältä hirmuiselta kohtalolta.